Totesin tuossa yksi aamu, että minusta tuntuu ajoittain siltä kuin olisin opintovapaalla omasta elämästäni. Rinkka oli aivan liian pieni matkalaukku 3 kuukauden reissulle, joten kaikki extra jäi kotiin. Mukana on vain välttämätön. Yhteydenpito rakkaisiin tapahtuu s−postitse ja ensimmäisen lyhyen puhelun kävin tyttäreni kanssa sunnuntai− iltana (reissussa 5 vkoa).
Täällä olemme tutustumassa vieraaseen kulttuuriin, toisaalta opiskelemassa työyhteisöistä, niiden toimintatavoista ja johtajuudesta. Toisaalta oppimassa jotain lähetystyöstä; mitä on kristillinen lähimmäisen rakkaus ja miten evankeliumia voidaan julistaa tekojen tasolla, mitä lähetystyö on 2000−luvulla? Kaiken keskellä katsellaan ja ihmetellään omaa olemisen keveyttä tai raskautta. Tehdään isoja ja pieniä oivalluksia. 3 kuukautta on melko lyhyt aika mutta jos päätyy jonnekin totaalisen erilaiseen ympäristöön, jossa joutuu kyseenalaistamaan ja miettimään oikeutusta lähes kaikelle sille, mitä pitää itsestään selvänä jokapäiväisessä elämässään − voi muuttua ainakin hivenen verran. Toivotaan että se on muutosta parempaan ihmisyyteen ja että sen hedelmistä saisivat nauttia etenkin ne rakkaat, jotka nyt kotona erityisen kovasti ikävöivät meitä kotiin.
TYKY−päivän anti jatkui vanhempainkokouksessa. Raahasimme läppärin ja projektorin koululle, jossa on vain yksi pistorasia. Toki kone ehti juuri sammahtaa ennen esityksemme alkua ja jouduimmekin puhumaan ilman (turva)kalvoja. Loppupuolella esitystä sähköt palasivat ja saimme näyttää kuvia vanhemmille. Vaikka meistä itsestämme tuntui siltä, ettei presentaatiomme ollut kummoinen, saimme hyvää palautetta vanhemmilta. Minä puhuin hiukan (Maslowin hierarkiaa mukaillen) lapsen perustarpeista ja niiden tyydyttämisestä. Esimerkiksi siitä, ettei väsynyt tai sairas lapsi voi oppia. Etenkin unen tarpeesta ja riittävästä levosta aivojen kehittymisen kannalta puhuin enemmän. Sain pienen kiukun avulla esitettyä asiani paremmalla englannilla mitä yleensä puhun, joten uskon että pointtini tuli ymmärretyksi.
Tänään olen jatkanut lasten tasokokeiden parissa. Haastattelen lapsen yksi kerrallaan. Kokeessa käydään läpi kaikki ne aiheet, joita lukukauden aikana on harjoiteltu; värejä, muotoja, numeroita, ruumiinosia, eläimiä jne. Lapsen tulee vastata kysymyksiin englanniksi. Lasten taidoissa on huomattavia eroja mutta ruumiinosat tuntuvat painuneen melkein kaikkien mieleen. Olen todella iloinen siitä.
Sadekausi on alkanut. Luonto on vehreä ja kaunis. Mahangu kasvaa kohisten ja turvaa monen köyhän perheen ravinnon saannin seuraavaksi vuodeksi. Sade alkaa äkisti ja tulee alas rajuna aaltona. Salamat välähtelevät ja ikkunalasit helisevät, kun ukkonen osuu kohdalle. On helppo uskoa, että myrsky on repinyt kattojakin irti taloista (ei nyt mutta aikaisemmin). Mutta kun sade lakkaa mitä herttaisin aurinko lämmittää taas. Säävaihtelut ovat lähellä PMS−oireita jos luontokin osaa niin eikai ne naisenkaan mielenvaihtelut niin epänormaaleja ole?!
Pääsiäinen on ovella. Vietämme kolme päivää Rundulla ja käymme siellä katsomassa paikallista pääsiäisen viettoa muutamassa kirkossa. Toivotamme kaikille Iloista Vapahtajamme ylösnousemusjuhlaa!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti