3 weeks to go

Viikko on vierähtänyt nopeasti. Olemme tutustuneet Katuturassa kolmeen eri päiväkotiin. Emmanuel, Hosanna ja Toivo Tirronen daycare&pre−school toimivat kaikki kirkon alaisuudessa ja tarjoavat päivähoitoa ja esiopetusta alueen lapsille. Jokaisessa päiväkodissa on useita diakoniatyön varoin tuettuja köyhien perheiden lapsia. Katutura on Windhoekin esikaupunkialue, jonne virtaa pohjoisesta muuttaneita paremman elämän houkuttelemia ihmisiä. He pystyttävät peltiasumuksensa mistä löytävät tyhjää tilaa ja hetken päästä se kaadetaan hallituksen toimesta. Peltiasumusten rakentaminen kaupungin alueelle on kiellettyä. Tällaisia ”laittomia” asuinalueita (eli slummeja) kuitenkin nousee yhtä nopeasti kuin niitä ajetaan alas. Keskustelimme Emmanuelin seurakunnan diakonin kanssa, joka kertoi meille alueen ihmisten kohtaloista. Paremman elämänlaadun perässä muuttaneet joutuvat liian usein pettymään. Työtä on vaikea löytää ja kaupungissa eläminen on kallista. HIV, työttömyys ja huumeet tuhoavat ihmisten elämän. Toivottomuus on käsin kosketeltavaa. Päiväkodit kuitenkin antavat pienen toivon kipinän, sillä mitä kurjempi ympäristö sitä kauniimpi ja puhtaampi päiväkoti. Oli todella ilo vierailla mm. Toivo Tirrosen päiväkodissa jossa oli erittäin ammattitaitoinen johtajatar. Toivomme että Mrs.Sikwale tulisi tutustumaan Katuturan päiväkoteihin, sillä niistä hän saisi hyviä vinkkejä RCA:n päiväkodin kehittämiseen. Em. mainituissa päiväkodeissa ei keppiä näkynyt.
Perjantaina vierailimme National theater of Namibiassa katsomassa näytelmää You are not alone. Kyseessä oli OYO nimisen tanssiryhmän esitys. Kyseinen ryhmä koostuu kymmenestä nuoresta, jotka tekevät esityksiä joissa käsitellään ajankohtaisia aiheita ja sosiaalisia ongelmia kuten HIV, rasismi ja teiniraskaudet. Näytelmä oli puhutteleva vaikka esitys oli tehty minimaalisella budjetilla. Windhoekissa on paljon houkutuksia. Kahvilat, ostoskeskukset ja huvitukset löytyvät kävelymatkan päästä. Rahaa saa kulumaan ihan eri malliin kuin Nkurenkurun puskissa. ELCIN Guesthouse, jossa asumme on vähän kuin kesämökki sisävessalla. Keittiövarustus ei ole kummoinen, joten ruokaa ei juuri tule itse kokkailtua. Salaatit ja cafélattet maistuvat Nkurenkurun tonnikalarisotto viikkojen jälkeen niin makoisilta, että mielellään sitä pistäytyykin töiden jälkeen kahvilassa.

Sunnuntaisin musta Afrikka täyttää kirkot, joten mekin suuntasimme tänään Emmanuelin kirkon jumalanpalvelukseen, joka oli taasen melkoinen kokemus. Yli tuhatpaikkainen kirkko oli täynnä väkeä ja vaikka penkkirivit oli istutettu niin täyteen, että ihmiset istuivat olkapäät limittäin, seisoi kymmenittäin ihmisiä kirkon perällä ja jopa ulkona. Väki veisasi raikuen ja saarnaaja piti ilmeisesti hyvän saarnan, sillä ihmiset nauroivat monesti ääneen ja kuuntelivat saarnaa intensiivisesti. Me emme ikävä kyllä ymmärtäneet sanaakaan sillä service ei ollut englanniksi. Onneksi emme lahjoittaneet kaikkia "yli polven mekkoja" Nkurenkurusta lähtiessämme, sillä kirkkokansa pukeutuu jumalanpalvelukseen viimeisen päälle hyvin. Miehet ovat tummissa puvuissa ja naiset juhlamekoissaan. Täällä kirkkoon ei siis voi ylipukeutua.

Ensi viikolla harjoittelu jatkuu Diaconia in the City −projektissa, joka on Diakonissalaitoksen aloittama projekti ja ulkoministeriön rahoittamaa toimintaa. Emme tarkalleen tiedä vielä mitä odottaa mutta se selviää huomenna.