Kun pyydät minua kertomaan jotakin Afrikasta

Matka Swakopmundista Windhoekiin sujui erittäin leppoisasti. Bussi oli ajoissa ja olimme Windhoekissa etuajassa. Bussissa oli hyvin tilaa loikoilla. Matkalla Windhoekiin näimme tienvarressa simpanssilaumoja.

Huomenna aloitamme harjoittelun Katuturan slumminalueen päiväkodissa. Meitä varustettiin sinne seuraavasti - jos pukeudut valkoiseen vaatteeseen on se puolenpäivän jälkeen värillinen. Päiväkoti tulee poikkeamaan Nkurenkurun RCA:sta mutta kuinka paljon - siitä lisää myöhemmin. Seuraavalla viikolla tutustumme Diaconia in the City- hankkeeseen. Sitä odotan erityisellä mielenkiinnolla.

Nyt kun reissua on jäljellä enää 4 viikkoa onkin aika yrittää muotoilla joitakin oleellisia havaintoja täällä olo ajalta. Meillä oli lukuisia mielikuvia Afrikasta etukäteen - niinkuin kaikilla. Sana Afrikka tuo mieleemme mm. kuumuuden, nälänhädän, lannevaatteiset ihmiset, villieläimet, savannit, aavikot, siirtomaavallan aikaisen riiston, orjat, salametsästyksen jne. Olemme nähneet elokuvia ja lukeeneet kirjoja Afrikasta. Mutta vastaako mikään niistä todellisuutta tai kenen todellisuutta ne vastaavat?

Me olemme saaneet maistiaisen Afrikasta. Tarkemmin ottaen Namibiasta. Aivan kuten Afrikkaan itseensä mahtuu lukuisia erilaisia kokemuksia Afrikasta, samoin on Namibian kohdalla. Swakopmundin rantaviivaa kiertävät hulppeat huvilat, puhtaat kadut ja niitä reunustavat Mr.Price, Pick&Pay ja muut kauppaketjut ovat yhtä todellista Afrikkaa kuin Nkurenkurun perinteiset savimajat ja niissä asuvat ihmiset - yhden miehen ja viiden vaimon perheyhteisöt. Afrikkaa ei voi käsittää ilman, että pureskelee kolonialismin ja itsenäistymistaistelun vaiheet. Aivan kuten mikä tahansa muukin asia - historia määrittää sen nykypäivän. Jos Namibiaa pitäisi kuvailla yhdellä virkkeellä sanoisin, että maa on täynnä vastakkaisuuksia. Rasismi oli yksi kuvaava sana. Siihen törmää joka puolella ja kaikissa väreissä. Kyse ei suinkaan ole vain mustien ja valkositen välisistä suhteista. Afrikkalaiset ovat hyvin rasistisia suhteessa toisiinsa ja eri heimojen väliset jännitteet ovat läsnä päivittäisessä elämässä. Tapaamamme Sambialaiset ja Zimbabwelaiset näkevät Namibian alikehittyneenä maana. Heidän maassaan koulutuksen taso on korkeampi, terveydenhoito kattavampaa, englanninkielentaito parempi ja kaupungeissa hienompi infrakstruktuuri. Namibialaiset suhtautuvat Angolaan ylemyydentuntoisesti - kulkeehan mm. sähköt Angolaan Namibiasta. Paljon kunkin Afrikan maan kehitykseen on vaikuttanut kolonialismin aikaisen isäntämaan vaikutus ja panostus. Saksa on ollut melko laiska isäntä. Paitsi Swakopmundia kohtaan, jota se on kohdellut kuin eksoottista jalkavaimoaan, muokaten siitä kotirouvaansa paremman version.

Valkoisen miehen ylivalta ei ole väistynyt vaan jatkaa riemukulkuaan matalemmissa vesissä. Suomineidon sylissä varttuneena nuorena aikuisena on hyvin vaikea niellä niitä kaikkia rasismin muotoja joihin täällä jatkuvasti törmää. Suomineito kun on itse ollut milloin Venäjän ja milloin Ruotsin vallan alla eikä meillä ole vaatekaapin perällä siirtomaiden luurankoja. Valkoisten ylivalta näkyy täällä monella eri tasolla mutta kuvaavimpia esimerkkejä ovat Swakopmundin ja muiden suurempien kaupunkien erilaiset asuinalueet. Ökytaloisssa asustelee punaniskaisia pankinjohtajia tai saksaa puhuvia eläkeläisrouvia puudeleineen. Kaikki valkoisia. Mustat asuvat sielä "vähän kauempana" missä ei ole aivan niin turvallista liikkua. Rundulla tapaamamme nuori afrikaani (juuriltaan yleensä hollantilaisia) vaakuutteli, ettei ole rasisti ja perusteli tätä sillä, että voi puhua ja työskennelle mustan kanssa. Sanan "rasisti" sisältö on täällä aivan jotain muuta kuin Suomessa.

Täällä asuvien valkoisten asenne mustia kohtaan vaihtelee merkittävästi sen mukaan mikä on heidän taustansa. Afrikaansit ovat kaikkein ylimielisimpiä. He suhtautuvat myös lähetystyöhön kriittisesti jopa kielteisesti - tottakai, sillä juuri lähetystyöntekijät suhtautuvat mustiin tasa-arvoisesti. Afrikkalaiset mustat taas kiittelevät lähetystyöntekijöitä, sillä nämä ovat tarjonneet mustille koulutusta, terveydenhuoltoa ja kääntäneet mm. kirjallisuutta heidän kielelleen. Saksalaisetkin ovat ylemyydentuntoisia, britit suhtautuvat mustiin hiukan paremmin ja muualta tulleet yleensä parhaiten. Tosin kiinalaiset suhtautuvat afrikkalaisiin hyvin ylimielisesti ja afrikkalaiset kiinalaisiin kuin yhteiseen viholliseensa. Tämä johtuu siitä, että Kiinan myöstämä jättilaina Namibialla takaa Kiinalaisille suurimmat tie- ja muut rakennusurakat ja nämä palkkaavat mustia ainoastaan huonoimpiin töihin eivätkä halua siirtää tietotaitoaan rakennusbisneksestä Namibialaisille. Olemme törmänneet myös käänteiseen rasisimiin. Valkoisen ylivertaisuuteen uskoviin mustiin. Valkoisella on rahaa ja tietotaitoa vaikka mihin - vain siksi että on valkoinen. Tähän asenteeseen törmää lähinnä maaseudulla, ei niinkään kaupungeissa. On vastaan tullut myös "naimatarjouksia" jotka perustuvat valkoiseen naiseen liitettävään parempaan elämänlaatuun. Itsenäisyyttä on kestänyt Namibiassa vasta 20 vuotta. Toivoa paremmasta on, sillä tämän päivän lapset ja nuoret käyvät samoja kouluja ja varttuvat yhdessä. Kehitys on väistämätöntä.

Esimerkki 2

Madventurer, joka kiertelee maailmaa haaveenaan käsittää tätä palloa paremmin kuin suurkaupungeissa puurtavat kravaatteihinsa kuristuvat turhantärkeät ihmiset, saapuu Afrikkaan Australiasta, Etelä-Amerikasta tai Intiasta jatkaakseen valloitustaan vaikkapa Pohjoisnavalle poikkeaa Himbaheimon kylässä. Hän istuu auringon laskiessa nuotion ääreen ja kuuntelee kylän vanhimpien tarinoita suuresta hengestä ja maailman synnystä. Pian hän kaivaa likaisesta rinkastaan järjestelmäkameran ja nappaa kuvan piippuaan polttelevasta Himbaisoäidistä. Hän taltioi tuon taianomaisen hetken, jolloin piipunsavu kiertelee isoäiden ryppyisten ruskeanpunaisten kasvojen ympärillä. Madventurer palaa retkiltään ja myy kuvan ilmastoidun turistiliikkeen pitäjälle ja saa kuvastaan hyvät taskurahat. Kuvasta painetaan satoja ehkä tuhansia kopioita. Turistiliikkeeseen eksynyt matkailija ihastuu kuvaan, ostaa muoviin pakatun suurennuksen, vie sen kotiinsa ja nostaa sen kehystettynä seinälleen. Joka kerta kun hän katsoo tuota kuvaa, hän hymyilee, sillä hän kävi Afrikassa. Joskaan ei nyt ihan sielä Afrikan villissä sydämessä mutta Afrikassa kuitenkin - rannikkokaupungissa Swakopmundissa - sielä missä Bradgelinakin kävi synnyttämässä (BTW Tiinan Lonely Planet matkailijan oppaassa tämä tapahtuma on nimetty: Celebrity colonialism). Päivän retki punaisilla dyyneillä riitti tyydyttämään matkailijan eksotiikan nälän. Sielähän oli kuumempaa kuin kesämökin puusaunassa! Himbaisoäiti sen sijaan jatkaa tarinoidensa kertomista nuotion äärellä. Hänellä ei ole käsitystäkään siitä, kuinka monta kuvaa hänestä on ympäri maailmaa. Eikä hän saa nadiakaan tuon taianomaisen kuvansa levityksestä, sillä mikään laki ei suojaa hänen yksityisyyttään. Ehkä se ei ole tarpeenkaan, sillä hän tietää, että Suuri Henki on kaikkialla ja me olemme kaikki yhtä.